Vuoden Tarjoilija - auringon paisteessa, kaatosateessa ja vähän synkkienkin pilvien alla

Torres, Barcelona & Vilafranca 18.-24.5.2014

Jotain aivan uskomatonta oli kerrassaan viikko Kataloniassa. Miguel Torres Wine Course – kurssi itsessään, osallistujat ja Torresin kaikinpuolinen omistautuminen viinin tekemiseen.

Barcelonassa oli suotuisat säät. Joitain kevyitä tihkusateita ja muutama ukkosen jyrähdys Vilafrancassa koettiin. Muutoin oli sopivaa puolipilvistä, aurinkoista – muttei lainkaan liian tukahduttavan kuumaa. Jaksoimme hyvin keskittyä itse aiheeseen: viinin elämyksellisyyteen, hyvään ruokaan ja omien kokemusten ja tuntemusten jakamiseen. Osallistujia kurssilla oli sopivasti alle kaksikymmentä viinialan ammattilaista. Puhtaasti Suomea edustin ainoastaan minä, Vuoden Tarjoilija 2014. Roger asuu Tukholmassa, mutta työskentelee suomalaisten kanssa Viking Gracella. Meidän lisäksi edustettuna olivat seuraavat maat: Ruotsi (aivan upea daami pohjoisesta Ruotsista, Linda, jolla kokemusta elämästä vaikka ja mistä), Irlanti, Saksa, Viro, Venäjä, Saksa, UK, Kanada, Meksiko, Brasilia. Arabiemiraatit ja Japani. Jonkun ehkä saatoin jo tuosta kansainvälisyyden kirjosta unohtaakin. Yhtäkaikki. Intohimomme ja harrastuksemme, useimpien ammattikin suoraan on viini ja hyvä ruoka. Tästähän koko matkassa oli kyse.

Tiede ja viini

Viinitalo Torresin tunsin jo entuudestaan melko hyvin. Olin kerran aiemminkin päässyt Barcelonasta vierailemaan heidän ”turistikeskuksessaan”. Tätä puhtaasti turisteille tarkoitettua spektaakkelimaisen upeaa ja palkintoja saanutta kierrosta meille ei esitelty. Me näimme aikalailla kaikkea muuta. Näimme muun muassa pieniä kasvihuoneita, joita keinotekoisesti pidetään ilman koostumukseltaan eri tasoissa hiilidioksidin, kosteuden ja muiden seikkojen puolesta. Oli huikean hienoa nähdä, miten viini kasvina pärjää ja kukoistaa vaikka ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kaksin- tai kolminkertaistuisi. Noh, tiede sikseen. Torres tekee tutkimusta. Heillä on jo huoli siitä, mitä kahdenkymmenen tai viidenkymmenen vuoden päästä meillä on maailmanlaajuisesti edessä. 

Priorat ei ollut omissa pienissä haaveissanikaan 

Sinne kuitenkin suuntasimme yhtenä päivänä. Olin nähnyt toki maisemia, maistanut lukuisia Torresin ja muidenkin tuottajien viinejä. Nyt ymmärrän. Se maan pinnanmuotojen ja ilmanalan muutos, yhdessä erilaiseen maaperään ja sijaintiin merestä tuottaa omanlaisensa tuotteen.
Ja olihan siellä tietenkin erilaiset ihmiset tekemässä eri viinejä, eri alueilla. Varmasti myös viinitekijöiden omat mieltymykset ja filosofia olisivat vielä auenneet… jos olisi ollut aikaa olla jokaisessa mielenkiintoisessa paikassa muutama päivä. Etenkin Perpetual ja Salmos ovat kovassa nousussa omalla viinitähtitaivaalla, molemmat Prioratosta. Tämä on pinttyneelle Mas La Plana –fanille ollut suuri mullistus.

Mas La Plana - koollakin on merkitystä

Huikeita elämyksiä syntyi itse kullekin torstain illallisella, kun varsin tyylikkäässä ravintola Windsorissa lihapääruoalle saimme 2008 Mas La Planaa tarjoiltuna Jeroboam-pulloista. Oli se sellainen majesteetillinen pöydän huomionkerääjä… Saimme ottaa yhden pullon ravintolasta mukaamme (tyhjän kylläkin). Tiettävästi se pullo lähti Saksaan tuliaisina. Mikä jottei, ei meillä kellään oikein tainnut olla aikaa täyttää matkalaukkuja Barcelonan muodilla. Eiköhän meillä kaikilla ollut pääosin viinipulloja tuliaisina, joillain täysiä – joillain tyhjiä. :)

Kerron tarkemmin näistä kaikista kokemuksista ihan lähiaikoina. Jos vielä avaan hieman tuota otsikkoa: ammatillista auringon paistetta Barcelonassa, Helsinki taas on ollut kylmä ja sateinen, pimeät pilvet on yllä kun selkä meni kertakaikkiseen jumiin. Kun tekee paljon niin sattuu enemmän, mutta näin tästä elämästä on helpompaa nauttia täysillä!!