Matka viskin alkulähteille 14.7.-16.7.2014

MM-futis pelattiin jännittävällä tavalla loppuun sunnuntaina 13.7.2014. Töitä paiskittiin Gastrobar Emon Terrace013:ssa ihan loppuun asti. Viimeiseksi vuoroksi ennen ansaittua lomaa tuli siis huikea urheilutrilleri Saksa-Argentiina. Illan kuitenkin oli mieluusti töissä, koska loman tiesi olevan muutamien tuntien päässä. Lähdin töihin sunnuntaina pakattu matkalaukku mukanani.

Aikataulun olin tehnyt taas sopivan sukkelaksi. Töissä tiesin olevani jonnekin aamun pikkutunneille. Lennot oli buukattu samalla aamulle. Tarkoituksena oli lentää Oslon kautta Dubliniin. Oslon lennon oli määrä lähteä puoli kahdeksalta aamulla. Aika oli siis niin kortilla, ettei aikaa jäänyt piipahtaa kotona, etenkään kun julkisilla oltiin liikenteessä.

Lasi irlantilaista elämän eliksiiriä
Helsinki-Vantaalla.

Oslon lentokenttä oli hauska kokemus. Kello oli jotain kahdeksan tai yhdeksän sikäläistä aikaa ja reilun tunnin koneenvaihdon aikana tuumasimme hyvän ystävättäreni kanssa, jonka olin matkaseurakseni pyytänyt, ottaa malja lomalle. Tietenkin kun kohde oli Irlanti ja teemana oli viski, ehkä myös sikäläiset oluet, niin tilauksemme oli kaksi vaaleaa ale-olutta ja itse olisin halunnut Jameson-viskin. Tarjoilija nuorukainen vain nauroi, että ei Norjassa saa myydä väkeviä ennen kello yhtä iltapäivällä. Kuitenkin olin jo Helsinki-Vantaalle  saapuessani nauttinut ensimmäisen irkkuviskin, kellon kuusi ja jotain. Ei ole myöskään ollut Suomessa tapana maksaa kahtatoista ja puolta euroa tuopillisesta olutta. On se Norja vaan vähän hienompien ihmisten maa. :D

Freedom Pass ja 72 tunnin vapaus

Lentojen sujuvuudesta huolehti mennessä SAS, paluulennoilla sain nauttia Lufthansan palvelusta. Matkan takana on 2013 vuoden tarjoilija kilpailusta ansaittu palkinto parhaasta palveluelämyksestä. Työkiireiden ja muiden mutkien vuoksi matkalle järjestyi aika vasta yli vuosi kilpailun jälkeen. Nyt aika kuitenkin oli kypsä ja matkaan varasin ajan jo toukokuulla. Kohde oli siis Jameson ja Dublin. Majapaikkana oli kelpo Best Western Plus Academy Plaza Hotel. Siisti muutamat vuodet taaksepäin kunnostettu hotelli O’Connelly Streetin välittömästä läheisyydestä. Dublin on melko kompakti kaupunki keskustaltaan. Lisäksi hyvät bussiyhteydet takaavat helppoa liikkumista. Valitsimme Freedom Pass –nimisen bussilipun 72 tunnin voimassa oloajalla. Freedom Pass oikeuttaa kaikkeen Dublinin alueen julkiseen bussiliikenteeseen, Hop On Hop Off bussiin lipunmyyjän omilla reiteillä ja tämän lisäksi saa matkustaa lentokenttälinja Airlinkillä ilman lisämaksua. Kelpoyhdistelmä helppoa ja mutkatonta liikkumista, sanoisin.

Dubliniin tutustuminen

Maanantain ohjelmassa meillä oli yleistä kiertelyä ja kaupungin katselua. Ystävättäreni oli kaupungissa vieraillut joitain vuosia sitten edellisen kerran ja kaiken kaikkiaan muutamia kertoja. Koska kaupunki on yli tuhat vuotta vanha, ei siellä hirveästi muutamassa vuodessa tapahdu. Se täytyy sanoa, että jalkakäytävät on pääosin kapeita ja pikku kuoppia ja töyssyjä tulee vastaan tiheään. Kaupunki on ilmeikäs ja jotenkin sympaattinen. Ihmiset kokemani mukaan iloisia, avoimia ja auttavaisia. Yhtä kaikki, keskustelu oli helppoa ja luontevaa eikä liikaa jäykistelyä ja englantilaistyylistä hienostelua liiemmin ollut.

Matkan huipennus - Jameson Old Distillery

Jamesonin Old Distillery on toiminut viskin tuotantopaikkana 1700-luvulla. Nykyään ainoastaan museona toimivassa rakennuksessa on säästetty satojakin vuosia vanhoja esineitä ja tuotantoon liittynyttä esineistöä. Muun muassa varastorakennuksen kissa on täytettynä tervehtmässä tuhansia ja tuhansia vieraita vuosittain. Kyseisen kissan kerrottiin eläneen 1800-luvun puolivälissä. Kissat olivat tuolloin tärkeä osa ohran säilytyksessä. Luonnollisesti siis kissojen tehtävä tislaamossa oli torjua hiirten tuhoja. Kyseisen kissan kerrotaan pyydystäneen jopa 40 hiirtä päivittäin.

Irlantilaiset ovat ylpeitä viskeistään. Irlantilaiset ovat tiettävästi ensimmäisenä juoman myös tislanneet. Irlantilaisia viskejä pääsääntöisesti yhdistää niiden puhdaspiirteiisyys savuisiin ja tammen leimaamiin skottiviskeihin verrattuna. Irkkuviskit kun tyypillisesti ikääntyvät ja kypsyvät vanhoissa sherry-, port- ja bourbon-tynnyreissä. Siksi yhtä erää varten tarvitaankin useita satoja tynnyrillisiä erilaisissa ja eri-ikäisissä tynnyreissä kypsynyttä materiaalia, jotta loppu tulos on tasapainoinen ja talon tyylille tunnusomainen. Jameson tislaa viskit aina kolmeen kertaan. Kypsyttää vähintään viisi vuotta. Sekoittamisen jälkeen tulee muutamia päiviä kestävä ”marrying”, jossa eri tynnyreistä sekoitetut viskit saavat mennä naimisiin keskenään ja muodostaa täydellisen liiton, Jamesonin tyyliin. Toki Jamesonilla on huikeita pitkään ikäännytettyjä viskejä, vuosikerta viskejä ja huippublendejä erikoisvuosikerroista.

Pernod-Ricard oli valinnut meille myös mainion illallispaikan. Kyseessä oli Coppinger Row –niminen ravintola. Ravintola sijaitsee melko lähellä keskeistä Temple Bar aluetta ja on saanut nimensä kujan mukaan, jolla ravintola on. Ravintolan tyyli on moderni eurooppalainen, jossa hitunen irlantilaisen keittiön rouheutta ja välimeren makuja. Heidän Gin&Tonic lista oli hieno: kullekin ginille oli valittu makua parhaiten täydentävät koristeet/lisukkeet. Itse otin perus London Dry giniä, joka tajoiltiin katajanmarjojen ja kauniisti käsitellyn limenkuoren kera. Tonicin sai valita myös muutamista listatuista, henkilökunnalla oli antaa kunkin ginin tyyliin sopiva tonic-suositus. Ravintola lahjoittaa myös suodatetun, paikan päällä pullotetun veden hinnasta puolet Movember-säätiölle. Vesi maksaa euron ja sitä saa nauttia niiin paljon kuin haluaa illallisen yhteydessä. Kaunis ajatus ja esimerkillinen osoitus siitä, että ravintola voi tehdä hyvää pitkin vuotta.

Oikea asenne luo ravintolalle mahdollisuuden korjata tapahtuneita

Illan hovimestari otti meidät avoimesti ja iloisesti vastaan. Kokemusta jäi varjostamaan kuitenkin henkilökunnan kiire. Alku sujui hyvin, mutta palvelu alkoi yskimään melko pian pöytään istuuduttuamme. Muutoin ruokailimme lyhyen Dublin-visiittimme aikana lukuisissa baareissa, joissa missään palvelua ei tarvinnut odottaa tai erikseen pyytää. Silmiinpistävää olikin se, että selkeästi edullisimmissa ja yksinkertaisen palvelukonseptin pubeissa henkilökuntaa oli toisinaan ihan ruuhkaksi asti tiskin takana. Yhtäkaikki, Coppinger Rowille annan toisen mahdollisuuden, joskus kiire yllättää, mutta sitä ei ole asiakkaana kiva huomata.

Kokonaisuutena Irlanti oli mukava elämys, ainakin näin pääkaupungin Dublinin osalta. Kiersin puolitoista tuntisen kiertoajelun, nähden kaupungin kauneimmat ja tärkeimmät nähtävyydet. Aurinko paistoi ja keskiviikkona noin 25 asteen ilmaan sopivasti kevensi miellyttävä tuuli.

Tukka kuntoon

Hiustenleikkuu maksoi River Bankissa 10 euroa, jälki oli kelpo ja hintakilpailu näkyi selkeästi katukuvassa. Sen verran oli kiireinen työviikko takana, että jäi tämä asia hoitamatta Suomen päässä. Toukokuussa Barcelonassa hiukset leikattiin kahdeksalla eurolla. Molemmissa maissa parturiasiointi oli minulle helppoa ja sujui mutkitta. Toki Espanjassa asiaa helpotti espanjan lyhytoppimäärä ja Irlannissa pärjää hyvin englannilla. En maininnut sanallakaan Suomen hintatasosta, mutta parturini tiesi kertoa, että Suomessahan hinnat ovat jotain ihan muuta. Hauska sinänsä, että suomalainen hintataso on tiedossa muutamien tuhansien kilometrien päässä, pienellä vihreällä saarella.

Lentomatkustamisen mukavuus

Matka sai nolon päätöksen lennolla LF854 Frankfurtista Helsinkiin. Erään maineikkaan suomalaisyrityksen seurue työskenteli ja virvokkeita nautittiin työn ohessa. Kun laskeutuminen HEL-kentälle oli viidentoista minuutin päässä ja matkustajia pyydettiin saksaksi ja englanniksi sulkemaan kaikki elektroniset laitteet, nostamaan tarjoilupöytä ja tuoli pystyasentoon, niin mitä tapahtuukaan. Kannettavan luukku ei sulkeudu ja tästä huomautetaan kolmasti. Tämän jälkeen isohko nahkainen salkku tempaistaan omista jaloista keskelle käytävää ja nippu kerrallaan näitä työpapereita aletaan asetella sinne laukkuun. Tässä vaiheessa henkilökunta on tehnyt selväksi, että he eivät istuudu paikalleen, ennen kuin matkustamon turvallisuus on laskeutumisen ajaksi asetusten mukainen. Minun oli onni seurata tätä suoritusta niin läheltä, että näin ystävällisen ja asiantuntevan saksalaismiehistön ilmeistä tyrmistyksen ja jonkin asteisen halveksunnan tätä keski-ikäistä herramatkustajaa kohtaan, jota ei kiinnostanut oman lentoturvallisuuden lisäksi myöskään muiden kanssamatkustajien lentoturvallisuus.

Vetoomus mukavuuden ja ennen kaikkea TURVALLISUUDEN puolesta 

Vetoankin kaikkiin lentomatkustajiin. Pitäkää ne turvavyöt kiinni aina istuessanne. Jos matkustamohenkilökunta ilmoittaa, että sulkekaa elektroniikka, niin se ei ole tavallaan meidän matkustajien käsissä enää siinä kohtaa. He esittävät sen ystävällisesti, koska se on kohteliasta. Välitön toimiminen on kuitenkin matkustajan velvollisuus. Ja viimeisenä. Ihan selkeästi siellä kuulutetaan, että istukaa paikallanne niin pitkään kuin ”kiinnittäkää turvavyönne”-merkkivalo palaa ja lentokone on kokonaan pysähtynyt. Nytkin taas Helsingissä rullattiin kohti saapumisporttia, pysähdyimme kokonaan ja koko joukko ihmisiä nousi ylös ja lentohenkilökunta erittäin kuuluvalla äänellä pyysi matkustajat paikoilleen. Tämä siksi, että matka jatkui vielä satoja metrejä.

Kiitokset matkan järjestejälle

Lopuksi kiitän Pernod-Ricardia kärsivällisyydestä, matkan oli tarkoitus tapahtua juuri nyt. Kiitos palkinnosta vielä kerran.